Kristallipolku

Kuka olen

Olen Pinja Pyykkölä 41-vuotias henkinen valmentaja ja kahden teini-ikäisen (16 ja 17 v.) lapsen äiti. Peruskoulutukseltani olen lähihoitaja. Valmistuin vuonna 2002 ja olen työskennellyt siitä lähtien suurimmaksi osaksi kehitysvammaisten sekä nepsylasten ja -nuorten parissa.

Lapsesta asti olen mielelläni auttanut muita, joten lähihoitajaksi opiskelu tuntui luonnolliselta uravalinnalta. Jo työurani alkuvaiheessa löysin kutsumukseni, kun pääsin Lastenlinnan sairaalaan autismi- ja asperger-osastolle tutkimaan ja diagnosoimaan osastojaksoille tulevia. Myös ohjauskäynnit koteihin ja päiväkoteihin sekä työskentely moniammatillisen tiimin kanssa kuuluivat työhöni. Tiesin haluavani jatkossakin työskennellä erityislasten parissa.

Vuodesta 2009 aloitin työt koulussa oppilashoitajana vaikeasti kehitysvammaisten luokassa. Erilaiset apuvälineen, vaihtoehtoiset kommunikaatiomenetelmät sekä kuntoutustyö terapeuttien antamien ohjeiden mukaisesti toivat paljon uutta ja mielenkiintoista opittavaa.

Vuosien saatossa koin kuitenkin oman urakehittymiseni ja etenemiseni pysähtyneen. En löytänyt tarpeeksi innostavaa ja motivoivaa vaihtoehtoa tilalle, mikä aiheutti turhautumista siitä, etten päässyt auttamaan ihmisiä laajemmin ja hyödyntämään kaikkea osaamistani. Vaikka kaipasin uusia haasteita, suljin opiskeluvaihtoehdon pois huonojen opiskelukokemusten ja uskomattomuuden omaan oppimiskykyyni vuoksi.

Samanaikaisesti kipuillessani työelämäni uuden suunnan löytymisen kanssa, yksityiselämässä tapahtui isoja asioita, mm. pitkän parisuhteen päättyminen ja perheen hajoaminen. Nämä kaikki tekijät johtivat lopulta väsymiseen ja useiden vuosien uupumiskierteeseen.

Haasteet, niiden tunnistaminen ja hyväksyminen

Omien haasteiden tunnistaminen, niiden hyväksyminen ja niiden kanssa elämään oppiminen ei aina ole nopeaa tai helppoa.

Kuitenkin se on välttämätöntä itsetuntemuksen ja -hyväksynnän kannalta. Kokonaisvaltaisesta itsestä huolehtiminen on elämän keskiössä, mutta sen merkitys korostuu erityisesti äitiyden, ikääntymisen tai erityistarpeiden myötä.

Itse olen vasta aikuisiällä ja äitiyden myötä oppinut ymmärtämään paremmin omat erityispiirteeni. Tämän myötä olen lähtenyt selvittämään niiden taustoja, joka on auttanut ymmärtämään niiden vaikutusta minäkuvaani sekä elämääni. Vanhoista ajatusmalleista ja toimintatavoista oppiminen on auttanut minua löytämään uusia, omalle elämälleni sopivia keinoja kehittyä ja oppia. Voin alleviivata sen, että muutos ei todellakaan ole helppoa ja vaatii aikaa. Kuitenkin paneutuminen muutokseen on vaivan arvoista ja vapauttaa sinut elämään itsesi näköistä elämää.

Käännekohta elämässäni tapahtui kesällä 2023. Sain kokemuksen, joka herätti minut ajattelemaan elämää ja ympäröivää maailmaa laajemmin, kuin mitä paljailla silmillä voimme nähdä. Tämä kokemus käynnisti uuden vaiheen elämässäni ja auttoi minua selkiyttämään suuntani. Pian sen jälkeen löysinkin itseni opiskelemasta useita kursseja samanaikaisesti, ilman epäilystäkään siitä, ettenkö pystyisi. Kipinä uuden oppimiseen oli syttynyt.