Kristallipolku

Kristallipolun synty

Henkinen heräämiseni

14.7.20023 tapahtui jotain, joka mullisti elämäni täysin. Tämän jälkeen mikään ei ollut enää entisensä. Lue alta tarinani, kuinka skeptikosta tuli enkelifani.

Kerron alkuun hieman taustoja, jotta saat paremman käsityksen siitä, kuinka totaalisesta elämän ja ajattelutavan muutoksesta on kyse. Näkemys itsestäni, koettelemuksistani ja koko maailmakaikkeudesta kääntyi päälaelleen hetkessä.

Meidän perheessä ei ole kukaan ole ollut kovinkaan henkinen, ainakaan silloisten tietojeni mukaan, vaikkakin nyt jälkeenpäin olen saanut kuulla tarinoita. Itselläni ei myöskään ole ollut selittämättömiä kokemuksia lapsuudessa, eikä aikuisuudessa, ainakaan tiedostetusti. Ei minulla oikeastaan ole ollut syytäkään ajatella henkisyyttä sen enempää. Toki toivoin jotain muutakin olevan, kun mitä paljailla silmillä voimme nähdä. Tuntui pelottavalta ajatella, että kuoleman jälkeen vaan häviäisimme. En asiaa kuitenkaan ole sen enempää jäänyt murehtimaan, ehkä osittain sen ahdistavuuden takia. Olen kuitenkin aina ollut luottavainen elämän suhteen, mikä ei onneksi ole horjunut, vaikka se on ollut täynnä haasteita.

Ulkopuolisuuden ja kuulumattomuuden tunne on seurannut lapsuudesta saakka, en ole kokenut kuuluvani edes omaan perheeseeni (kaikella rakkaudella, minulla on maailman ihanin perhe). Koulumaailman alettua tämä tunne vaan voimistui, sillä haasteita opiskeluun liittyen ilmeni jo ala-asteella. Rippikoulussa ulkopeleihin puolestaan jaettiin joukkueet tytöt vastaan pojat+Pinja jne. Olen aina tullut hyvin toimeen kaikkien kanssa, siitä ei ole kyse (nuorena usein toiminkin sovittelijana/välikätenä haastavissa tilanteissa). Ajattelutapani ja olemukseni vaan poikkeaa valtaosasta niin paljon, että se on vaikeuttanut sopeutumistani yhteiskuntaan, ja tuonut kuulumattomuuden tunnetta. Olen aina haastanut ja kyseenalaistanut sääntöjä, varsinkin jos niitä ei ole osattu perustella kunnolla. En voinut ymmärtää miksi asioita pitäisi tehdä vaan sen takia, kun joku käskee.

Toisaalta nyt osaan olla kiitollinen kaikista koettelemuksistani sillä nämä yhdistettynä yhdistettynä lähihoitajan työssäni saatuihin oppeihin, tapaani ajatella laatikon ulkopuolelta sekä monista eri näkökulmista, ovat olleet palapelin osasia, jotka ovat ajan saatossa hitsautuneet/muotoutuneet uniikiksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Näiden ansiosta koen olevani ainutlaatuinen ja vahva tuki myös niille, joita minun on tarkoitus matkani varrella auttaa, ja joille minun tapani tuntuvat sopivilta.

jota hyödyntämällä pyrin auttamaan ja ohjaamaan myös muita.

Lähihoitajan, melkein 25v. kestäneen urani aikana koin tärkeitä oppe työni oli pitkään mielekästä, mutta tiesin aina ettei se ollut koskaan täysin omalta tuntuva, sydämeni toiveiden mukainen. Vuosikausia kesti ajanjakso, kun olin todella ahdistunut ja turhautunut. En saanut työstäni enää kaipaamaani haastetta, ja koin etten pääse käyttämään kykyjäni sen täydessä kapasiteetissan. En kuitenkaan keksinyt mitään mielekästä vaihtoa tilalle ja ajattelua opiskeluun lähtemisestä varjosti uskomus itsestäni huonona oppijana. Päivästä toiseen, olin oravanpyörässä, joka tuotti tuskaa. Sairastuin uupumiskierteisiin vuonna 2018, enkä nähnyt ulospääsyä tilanteesta.

Keväällä 2023 Kuulimme muutoksista töissä, joka aiheuttaisi myös muutoksia henkilöstöön. Tarjoutui mahdollisuus siirtyä toiseen yksikköön, ja hetken mietittyäni ajattelin tarttua tilaisuuteen. Vaikka työ pysyy samana, niin edes jotain muutosta tapahtuu. Meillä oli aivan huippu tiimi, ei vaan työtiimi, vaan sai tehdä töitä ystävien kanssa. Se olikin ainoa syy, minkä takia jaksoi pinnistellä päivästä toiseen. Toki mieli oli haikea, koska muutokset tarkoittivat samalla muutoksia meidän työtiimiin. Osa jäi vanhaan paikkaan ja osa uuteen. Päätimme muutaman kanssa tehdä vielä jotain erilaista yhdessä, ennen tiemme erkaantumista ja sen myötä päädyimme kivi-ja kristallikauppaan. Osalla näihin olikin jo kosketusta, mutta itselläni ei. Kivet ovat toki aina olleet mielestäni kauniita ja niitä reissuiltakin muistoksi keräillyt. Oli kuitenkin todella vaikea ajatella, että ne voisivat olla jotain enempää kuin kiviä. Olen aina ollut hyvin avarakatseinen ja halunnut pitää mielen avoinna kaikenlaisille asioille. Jouduin kuitenkin todella tsemppaamaan, että pidän mieleni avoinna kauppaan mennessä. Ystäväni nimittäin kertoi, että siellä on nainen, joka pystyy katsomaan mikä kivi sopisi itselle. Minulla on ollut haasteena myös tehdä päätöksiä elämän pienissä asioissa, ja pelkäsin että nytkin vaan pyörin siellä iikkeessä ympyrää enkä osaa valita mitään. Koitin siihenkin itseäni nyt psyykata, että jättäisin turhan analysoinnin pois ja ottaisin vaan jonkun kiven käteen, joka jostain syystä vaan tuntuu siltä. Olin kerännyt ehkä viisi kiveä käteeni ja menin niiden kanssa kaupan omistajan luokse, ja kysyin voisiko hän auttaa niiden kanssa. Hän poimi yhden kivistä käteensä ja sanoi, että nuo muut voin laittaa pöydälle. Hän kysyi nimeäni ja laittoi kiven käsiensä sisään, jonka jälkeen hän lähti laskemaan numeroita. Vaikka kuinka oli psyykannut itseäni, meinasin siinä kohtaa purskahtaa nauruun. Jouduin todella tsemppaamaan ja muistuttelemaa, että lupasin itselleni pysyä avoimena ja heittäytyä leikkiin mukaan, että sain pidettyä itseni kasassa. No lopulta hän sanoi, että tämä kivi on tosi hyvä mulle, ja neuvoi laittamaan sen yöksi tyynyn alle ja pitämään unipäiväkirjaa. Lähdin kotiin huvittuneena kiveni kanssa, kuitenkin kokemus oli hauska ja jopa herkistäväkin, täytyy myöntää, että jutellessamme hän osasi sanoa asioita, jotka laittoivat mietityttämään.

Kotiin tullessani, rupesin paremmin tutkimaan mikä tämä kivi oli ja mitä kristalleista uýlipäätään kerrotaan. Vastaan tuli juttu, jomka mukaan uudet kristallit pitäisi aina puhdistaa ja että ne tykkäävät jos niille antaa jonkun tehtävät. Eli ohjelmoi tukemaan, toivomaani asiaa. Silmät suurina luin näitä juttuja, puhdistusohjeissa oli, että voi laittaa auringonvaloon, haudata suolaan tai multaan jne. en voinut näitä tosissani lukea, meni aivan yli hilseen. No oma apatiittini ei lukemani mukaan sietänyt juuri mitään lukemiani puhdistusmenetelmiä, joten käytin viimeistä lukemaani ohjetta, eli intention avulla puhdistamista. Laitoin kiven käsieni väliin ja sopersin hiljaa ääneen puhdistu kivi, puhdistu kivi. Tunsin itseni niin typeäksi tässä vaiheessa. Illalla nukkumaan mennessäni otin lehtiön ja kynän viereeni, unien kirjoittamista varten. Enne kiven laittamista tyynyn alle otin sen vielä käsieni väliin ja yritin asettaa pyynnön, että auttaisi minua löytämään elämälleni suuntaa ja elämäntehtäväni. Sitä koitin siinä saada soperrettua, sanat tarttuivat kurkkuun, enkä oikeastaan edes tiennyt mitä olen tekemässä ja toivomassa. Naamani oli punainen kun rapu ja hävetti, kuinka vaikeaa voi olla puhua kivelle.. No kivi sujahti tyynyn alle ja muistio oli valmiina aamua varten. Herättyäni olin niin väsynyt, etten jaksanut heti nousta unia kirjoittamaan, koitin niit hetken muistella, että muistan ne sitten kun nousen. No en niistä lopulta juutikaan mitään sitten muistanut. Seuraavana aamua sama homma, muistin kuitenkin miten edellisenä aamuna oli käynyt, joten tällä kertaa päätin muistella unta niin monta kertaa että varmasti sen muistaisin. Tämän jälkeen ajattelin, että jos ihan hetkeksi vaan käännän kylkeä.

Sitten tapahtui elämääni mullistava asia

Kääntyessäni kyljelle, kuulin äänen. Jähmetyin paikalleni, koska ehdin sadasosasekuntin aikana tajuta, että olin yöllä herännyt vessaan ja avannut ikkinan. Tämän takia olin laittanut korvatulpat, etten heräisi mihinkään ulkoa tuleviin ääniin. Sillä hetkellä tunsinkin miten se ääni kuului ikäänkuin pääni sisältä, oikean korvan puolelta. Samalla tajusin myös, että se kivi oli juuri siinä kohtaa tyynyni alla, mille olin kääntynyt. Kylmät väreet levisivät ympäri kehoa. En kuitenkaan säikähtänyt tilannetta, koska ääni oli hyvin kaunis, se kuului ehkä noin kolmelta eri sävelkorkeudelta. En ollut ikinä kuullut mitään vastaavaa. Melodia kesti joitakin sekunteja, aikaa on todella vaikea arvioida. Sitten se loppui, yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Pomppasin sängyn reunalle istumaan ja kylmiä väreitä kulki pitkin kehoani pitkään. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olisi ollut kiinostavaa olla kärpäsenä katossa näkemässä ilmeeni. Tästä alkoi matka, jota en olisi ikinä osannut kuvitellakaan. Seuraavassa jutussa kerron miten asiat etenivät ja mitä sen jälkeen tapahtui.